Kun syksy viilenee ja päivät lyhenevät, moni alkaa kaivata kainaloa, lämpöä ja hämäriä koti-iltoja – tällöin syntyy ilmiö nimeltä cuffing season.
Lehdet putoavat, mittari painuu pakkasen puolelle ja illat pimenevät ennätysajassa. Syksyn myötä hiipii luontainen kaipuu lämpöön, peiton alle ja kotoiluun. Juuri tässä tunnelmassa nostaa päätään se ilmiö, josta treffipiireissä puhutaan nyt kaikkialla: ”cuffing season”. Mutta mistä tässä anglicismissa on kyse, ja miksi pimeä vuodenaika tekee meistä yhtäkkiä niinhanakasti pariutumishaluisia freemeet-sivustollakin?
Mikä ihmeen ”cuffing season”?
Termi on peräisin rapakon takaa ja viittaa kirjaimellisesti käsivarsirautoihin tai kahlehtimiseen – siis siihen, että kylmien kuukausien – lokakuusta maaliskuuhun – lähestyessä sinkut tuntevat vastustamatonta tarvetta ”kahlehtia” itsensä johonkuhun. Vaikka suhde saattaisi osoittautua vain tilapäiseksi, kainaloon on pakko saada joku.
Kyse ei ole mistään ohimenevästä somemuodista, vaan biologian, psykologian ja yhteiskunnallisten paineiden yhteissummasta. Miksi ihmeessä parinetsintävaihde silmään työnnetään juuri silloin, kun ulkona palelee? Siihen löytyy muutama selvä syy.
Biologia pelissä: valoa ja hormoneja
Kun aurinko vetäytyy taustalle, aivojen serotoniinituotanto sakkaa. Tämä niin sanottu hyvän olon hormoni vaikuttaa suoraan mielialaamme, ja sen puute nostaa pintaan yksinäisyyttä ja syysmasennusta. Toisaalta taas ihoosi toinen iho tuo lohtua: vaikkapa halailu vapauttaa oksitosiinia, eli kiintymyshormonia. Kehomme hakee siis ihan purematta ja vaistomaisesti fyysistä lämpöä vastalääkkeeksi hyytävään talveen.
Psykologinen puoli: kausihaaveita ja hyggeilyä
Syksy patistaa meidät sisätiloihin. Terassikahvittelut vaihtuvat leffailtoihin vilttikasojen keskellä kuuma muki kädessä. Tämä suomalaisillekin niin tuttu kotoilu tuntuu monesta hauskemmalta kaksin. Kun ajatus yhteisistä sunnuntai-illoista kutkuttelee mielessä, yksinäinen sohvanurkka alkaakin yhtäkkiä tuntua tavallistakin tyhjemmältä.
Yhteiskunnan paineet: Juhlien ja pyhien maraton
”Cuffing season” osuu vuodenaikaan, jolloin juhlapyhät seuraavat toinen toistaan. Joulupöydät, uudenvuoden bileet ja kaiken kruununa ystävänpäivä – sosiaalinen paine parisuhteessa olemiseen on huipussaan. Sukulaiset kyselevät perinteiseen tapaan sinkkustatuksesta, ja Instagram täyttyy kynttilänvalossa poseeraavista kyyhkyläisistä. Se luo helposti mielikuvan, että pariutuminen on ainoa oikea tapa elää.
Kausiromanssi vai loppuelämän juttu?
Iso kysymys kuuluu: sulaako talvipakkasilla syttynyt suuhde pois heti, kun ensivuokot kurkistavat mullasta? Ei suinkaan. Vaikka kipinä leiskahtaisikin pimeimmän talven keskellä, se voi aivan hyvin kasvaa pitkäksi ja aidoksi rakkaudeksi. Vuodenaika toimii vain sysäyksenä sille, että polut kohtaavat.
Toki riskinä on, että suhteeseen hypätään pelkästään yksinäisyyden pelosta eikä todellisen kemian vuoksi. Siksi keväällä kuullaankin puhuttavan ”uncuffing seasonista” – ajasta, jolloin kevättä rinnassa kantavat parit saattavat erota, kun kaipuu vapauteen ja keveyteen ottaa vallan.
Vinkit talvinen kumppanietsintä mielessä
Olitpa sitten etsimässä rinnallesi jotakuta tai vain tarkkailemassa sivusta tätä deittailuilmiötä, nämä ajatukset kannattaa pitää mielessä:
- Tarkista omat motiivisi: Mieti hetki rehellisesti, miksi kaipaat kumppania juuri nyt. Haluatko jakaa arkea tietyn tyypin kanssa, vai yritätkö vain paikata kausiluonteista tyhjyyden tunnetta?
- Puhu suusi puhtaaksi: Jos aloitat uuden suhteen, älä arkaile ottaa puheeksi odotuksianne. Etsitkö tosissasi elämänkumppania vai vain mukavaa juttuseuraa pitkiksi talvi-illoiksi? Rehellisyys säästää monelta mutkalta.
- Muista muutkin ihmissuhteet: Romanttinen rakkaus ei ole ainoa lääke kaamosmasennukseen. Ystävät ja perhe tuovat elämään sitä kaivattua lämpöä ja tukea ympäri vuoden.
- Pidä pää kylmänä, mieli avoimena: Älä torju hyvää tyyppiä vain siksi, että tapasitte marraskuussa, mutta älä myöskään pakota itseäsi suhteeseen pelkän mukavuudenhalun vuoksi.
Kaiken kaikkiaan ”cuffing season” on paljon enemmän kuin pelkkä trendisana. Se kertoo siitä, miten ympäristö ja vuodenajat ohjaavat syvimpiä kaipuuksiamme. Päätitpä sitten kiinnittää itsesi jonkun kainaloon tai ottaa kaiken irti vapaasta sinkkuelämästä, tärkeintä on, että vietetty talvi tuntuu omalta.