Deittailu venäläisen naisen kanssa: Millainen on venäläinen mentaliteetti?

Monet miehet jakavat nykyään arjensa tai avioliittonsa ulkomaalaisen kumppanin kanssa, ja katseet kääntyvät usein itään: nämä naiset suuntaavat länteen opintojen, työn tai yksinkertaisesti oman ”ranskalaisen rakkaansa” perässä.

Tässä kirjoituksessa sukelnamme venäläisten sekä entisen Neuvostoliiton alueelta – kuten Ukrainasta, Valko-Venäjältä, Baltiasta ja Moldovasta – kotoisin olevien naisten mielenmaisemaan. Näiden maiden kulttuuritaustassa on hämmästyttävän paljon yhteisiä nimittäjiä.

Heidän ajattelutapansa on kaikkea muuta kuin vanhanaikainen. Auton rattiin hypätään luontevasti luokasta riippumatta, ja älypuhelimet sekä modernit sovellukset ovat täysin hallussa. Somekanavat, foorumit ja digitaalinen elämä ovat heille arkipäivää.

He ovat vähintään yhtä moderneja kuin miehetkin.

Maailman menossa pysytään siis tiukasti mukana, mutta arvoissa elää silti vahvana sukupolvien ketju ja isoäideiltä periytyvä viisaus.

Siinä missä feminismi on monissa länsimaissa vienyt kehitystä pitkälle, venäläiset naiset ilmentävät klassista naisellisuutta, eleganssia ja lämpöä ilman turhia ennakkoluulojen kahleita. He ovat teräviä, seurallisia ja pitävät perhe-arvoja pyhinä – äitiys ja puolison tukeminen ovat heille luonnollinen osa elämää.

Lyhyesti sanottuna: ulkoinen huoliteltuus ja sisäinen vahvuus kulkevat käsi kädessä.

Venäjällä naiseuteen on kautta aikojen liittynyt vahva huolenpidon ja rakkauden sävy. Tämä perinne on pitänyt pintansa vuosisatojen halki, sillä naiset ovat aina kantaneet kortensa kekoon ja tehneet töitä miesten rinnalla tasavertaisesti.

Historian myrskyssä ja sotien repimässä maassa naiset pitivät kotipesää pystyssä yksin miesten taistellessa rintamalla.

Venäläinen nainen tunnetaan maailman ehkä vieraanvaraisimpana isäntänä. Jos astut hänen kotiinsa vieraaksi, pöytä Notkuu herkkuja aivan kuin olisit viettänyt viikkoja evakkoreissulla.

Millaisia venäläiset naiset ovat arjessaan?

• Turvallisuudentunne on heille äärimmäisen tärkeää – ehkä jopa piirun verran enemmän kuin monille muille. Pelko yksinäisyydestä, tiukasta taloudesta, sairaudesta tai siitä, ettei pystyisi huolehtimaan ikääntyvistä vanhemmistaan, on monella taustalla.
• He ovat hämmästyttävän itsekriittisiä. Lause ”en näytä tänään mielestäni hyvältä” ei ole pelkkää huomionhakua, vaan vilpitön pahoittelu siitä, ettei oma suoritus tunnu täydelliseltä. Kyse ei ole itsetunto-ongelmasta, vaan toiveesta kuulla puolisolta vahvistus: olet kaunis, rakastettu ja tärkeä juuri tuollaisena.
• Suoria vaatimuksia ei ole tapana esittää. ”Jos joku haluaa antaa naiselle jotain, se pitää tehdä omasta tahdosta, ei pyytämällä.” Lahjoja ja pientä hemmottelua toki arvostetaan, ja jos mies ei huomioi kumppaniaan lainkaan, leimahtaa helposti pihiysvaroitus. Vihjailu sen sijaan on oma taiteen lajinsa – asia saatetaan nostaa esiin kierrellen.
• Yhteiskunnan valtavirrat ovat varsin machohenkisiä. Ei ole mikään ihme törmätä työpaikkailmoitukseen, jossa haetaan ”nättiä, vähintään 175-senttistä naissihteeriä 25-vuoden molemmin puolin”.
• Naiset itse harvoin marssivat tällaisen asetelman puolesta tai vastaan; länsimainen feministinen liikehdintä saattaa tuntua vieraalta, sillä käytännössä kotona langat ovat kuitenkin pitkälti naisten käsissä.
• Perinteinen herrasmiehen käytös on itänaapurissa normi. Kun mies tarjoaa drinkin tai auttaa takin kanssa, kyseessä on vain kohteliaisuus – ei mikään salainen vastapalveluksen toive. Jos nainen haluaisi välttämättä maksaa omat laskunsa vain itsenäisyytensä osoittamiseksi, mies saattaa loukkaantua verisesti. Siinä missä Euroopan junaratoja kierrellessä näkee usein matkustajia repimässä painavia laukkujaan itsekseen poikaystävän kävellessä tyhjin käsin edellä, Venäjällä vastaavaa välinpitämättömyyttä ei näe – apua tarjotaan aina, myös tuntemattomille.
• Perhejuhlissa, lounailla ja illallisilla on vakituinen tapa nostaa malja naisten kunniaksi.
• Hellyydenosoitukset pidetään visusti visusti poissa julkisilta paikoilta. Suukot ja halaukset sääetään kotioloihin, eikä kyse suinkaan ole tunteettomuudesta, vaan siitä, että julkista romantiikkaa pidetään yksinkertaisesti sopimattomana.
• Ulkonäköön satsataan valtavasti aikaa ja vaivaa. Viimeisen päälle laitettu tukki, näyttävä meikki ja tyylikkäät vaatteet kuuluvat asiaan – vaikka mentäisiin vain pikaiselle ruokaostokselle. Kauneuden eteen ollaan valmiita tekemään tosissaan töitä. Taustalla piilee myös karu demografinen todellisuus: miesten elinajanodote on matala alkoholin ja muiden haasteiden vuoksi (noin 59 vuotta verrattuna naisten 72 vuoteen). Perheen perustaminen on naisille niin korkealla prioriteetissa, että tarvittaessa kompromisseja tehdään kumppanin valinnassa, jotta kotiin saataisiin se kaivattu mies ja perhe-elämä. Siksi virheettömän ulkonäön eteen ollaan valmiita ponnistelemaan äärirajoille asti.
• Usko siihen, että hyviin piireihin ja varakkaan miehen kainaloon pääsee vain merkkivaatteilla, elää sitkeänä. Moni on valmis tinkimään asunnostaan ja jakamaan vaatimattoman soluasunnon säästääkseen varoja näyttävään vaatekaappiin – Moskovan hintatasolla merkkihurjastelu vaatii todellisia uhrauksia.
• Kosmetiikkaan ja viikoittaisiin manikyyreihin uppoaa rahaa estoitta. Entisen Neuvostoliiton alueella ulkoinen viimeistely toimii eräänlaisena sosiaalisena valuuttana: ovimiesten seula moskovalaisessa yökerhossa saattaa olla tiukempi kuin missään muualla maailmassa, ja tyylillä on väliä.